Internettiin paasy on ollut taas hiukan vaivalloista, mutta nyt paasimme musiikin laitokselle ja lainaan juuri ystavani Sylvesterin minilapparia.
Tahan mennessa olen ehtiny sairastaa jo mahataudin, joka alkoi keskiviikko-torstai valisena yona. Keskiviikko oli taalla public holiday, tarkemmin sanottuna muslimien paaston loppuminen, jota kaikki kunnioittivat. Kampus oli todella hiljainen ja haahuilimmekin taalla lahinna kaksistaan Johannan kanssa. Olen lukenut taalla ollessa paljon ja alankin olla huolissani pokkareideni riittavyydesta, mutta onneksi supermarketeista saa lisaa, ja paasemme pian myos tutustumaan kirjastoon.
Torstai menikin sairastaessa, mutta Johanna oli ihana ja piti huolta etta muistin juoda kokoajan ja toi mehua student centerista. Onneksi minulla oli mukana antibiootteja, jotka alkoivatkin vaikuttaa heti ja olo koheni paivan mittaan. Illalla ystavamme Moses kutsui meidat luokseen katsomaan tv:ta, ja yllatyin miten pieni hanen kotinsa oli. Sinne mahtui juuri ja juuri yksi sanky seka pieni tv, ja siella han oli nyt asunut kaksi vuotta ja valmisti siella ruokansa, harjoitteli saksofonin soittoa ja teki kaikki kouluhommansa.
Eilinen oli uskomaton paiva. Aamulla kavimme hakemassa aamupalaa student centerista, jonka jalkeen paasin skypettamaan Johannan koneella Laurin seka vanhempieni kanssa. Johanna lueskeli samaan aikaan kirjaa ulkona ja hanelle tuli juttelemaan yksi taman laitoksen opiskelijoista. Kuultuaan, etta opiskelemme musiikkia, han innostui suunnattomasti ja kutsui meidat esiintymaan illalla jarjestettavaan matineaan. Olimme aivan innoissamme ja harjoittelimme sinne a cappellana kaksi suomalaista kansanlaulua kaksiaanisesti. Lauloimme myos eraan gospel-kappaleen pianon saestyksella ja esitin myos opettaja Steven kanssa laulu-kitara duona Eva Cassidyn sovituksen kappaleesta "Fields of Gold". Steve oli aivan uskomaton pianisti ja myos hyva kitaristi, oli siis aivan ihanaa esiintya hanen kanssaan. Tunnelma matineassa oli aivan huikea.. En voi sanoin kuvailla sita onnea, mika meilla oli konsertin jalkeen. Ihmiset olivat meidan kappaleistamme aivan haltioissaan, samoin kuin mekin olimme heidan esityksistaan. Ystavamme Sylvesterin laulu oli jotain uskomatonta, enka ole ikina kuullut niin kaunista miesaanta kuin hanella. Olimme Johannan kanssa vahan valia kyyneleet silmissa liikutuksesta.
Tanaan menemme Johannan kanssa uimaan kampuksen altaalle! Olen niin innoissani :) Kavimme eilen tsekkaamassa paikan ja taalla on tanaan todella aurinkoinen ja kuuma paiva, joten uiminen houkuttaa todella paljon. Huomenna paasemme viimeinkin Nairobiin ja opimme kayttamaan matatuja, jotka ovat niin sanottuja minibusseja, ja joille maksetaan tietty summa ja kerrotaan minne ollaan menossa.
Olo taalla on ollut todella ihanaa, ja nyt koti taalla tuntuu todella kodilta. Ihmiset ovat avoimia ja on ihanaa, kuinka meita taalla kohdellaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti