Tassapa lisaa kuvia!
Lataaminen on kestanyt noin kaksi tuntia ja netti oli koko viime viikon poikki.. Alamme vakavasti harkita oman nettitikun ostamista...! Ekat kuvat ovat viime sunnuntailta, kun paasimme vierailemaan paikassa nimelta Fourteen Falls. Paikka oli todella kaunis ja ihana, ja sinne aioin vieda tanne tulevia vieraitanikin :) Loput kolme kuvaa ovat kampukselta, ensimmainen kotitalomme edesta, toinen viime keskiviikon konsertista ja kolmas ensimmaiselta Orutu-viulutunniltani. Saimme viime viikolla myos omat djembemme rummuntekijalta, ja meinasi kyynel tulla silmaan kun naimme miten hienoa tyota han oli tehnyt! Laitan rummusta kuvia myohemmin, kun yhteys toimii edes hiukan paremmin.

Olen muuten unohtanut kertoa, etta kaikki soittotuntimme ovat siis ulkona!

My heart is beating like a jungle drum...

                                                                

Jambo!
Tulin kirjoittamaan tata tekstia suoraan afrikkalaisten tanssien tunnilta. Meno oli aivan mieleton! Parasta on, etta meilla on tunnilla aina oma Ohangla-rumpali, joka paukuttaa kuuden rummun settia ja me oppilaat tanssimme hiki hatussa. Viikossa on kahdenlaista tanssia: miesten&naisten, seka pelkastaan naisille tarkoitettu tunti.
Tanaan oli myos toinen rumputuntini, ja olen edelleenkin todella innoissani Ohangla-rumpujen soitosta. Menimme hurjasti eteenpain, ja opettaja sanoikin, etta olemme kuulemma hyvia oppilaita.. :)
Orutut, eli afrikkalaiset viulumme ovat myos maalausta vaille valmiit, ja huomenna on ensimmainen ''viulutuntini''. Jannittaa...

Viikonloppu oli jalleen aivan ihana. Menimme perjantaina suomalaisten ystaviemme luo, ja lauantai-aamuna Sirkka vei meidat ensin vauvanorsujen orpokotiin, ja sen jalkeen Giraffe Centeriin. Emme lahteneetkaan Nakurun kansallispuistoon, silla meille selvisi vasta perjantai-iltana, etta paasyliput ovatkin ulkomaalaisille todella kalliit. Saastamme siis sen retken myohemmalle..
Henkilokohtainen lempparini oli Giraffe Center, silla siella saimme syottaa ja silittaa kirahveja, ja paasimme nakemaan myos vastasyntyneen kirahvin, joka oli vain kuusi paivaa vanha! Sain myos pusun poskelle kirahvilta, ja maailmani mullisti tieto, etta kirahveilla on sininen kieli. Elainpuistojen jalkeen kavimme myos piipahtamassa Karen Blixenin museoalueella ja naimme paikkoja, jotka nakyvat elokuvassa Minun Afrikkani. (Katsoimme kyseisen elokuvan edellisena iltana!)

Afrikkalainen liikennekulttuuri jaksaa hammastyttaa edelleenkin.. Jokainen matatu-matka on aina yhta pelottava. Hammennyin kuitenkin eniten, kun lauantai-iltapaivan ruuhkassa mies yritti kaupitella meille ikkunasta kultakaloja..

Olemme Johannan kanssa todella innoissamme tunneista, jotka ovat viimein alkaneet. On myos mukavaa, etta paivien lampotila on viimeinkin sita, mita odotimme sen olevan. Ensi viikonloppu on viela mysteeri, silla haluaisimme kovasti lahtea reissuun, mutta emme viela tieda minne.

Ylla olevat kuvat ovat siis viime ja sita edelliselta viikonlopulta :) Nairobin keskustaan en yleensa uskalla kameraa mukaan ottaa, mutta ensimmainen kuva siis sielta.

Niin paljon uutta ja ihanaa!

Je!
Koulu on viimeinki alkanu ja paljon on ehtiny tapahtua viikon aikana!
Viime viikonloppuna saimme Johannan kanssa nauttia monenlaisista jutuista ja monessa eri seurassa.
Perjantaina paasimme tutustumaan Nairobi National Parkiin ystavamme Moseksen kanssa. Sisaanpaasymaksu oli tosin aika huikea verrattuna siihen, mita paikalliset siita lystista maksavat... Valitsimme puiston vaihtoehdoista safariwalkin, jossa naki eniten elaimia. Leijonat olivat oikeasti pelottavia, ja oli mieletonta huomata, miten valtavat elinalueet elaimilla puistossa oli. Laitan kuvia myohemmin, silla unohdin kamerani viime lauantaina suomalaisten ystaviemme luokse.

Lauantaina paasimme kuorolaisten kanssa katsomaan uskomattoman hienoa konserttia, jossa esiintyi seka lontoolaisia, etta nairobilaisia muusikoita. Naimme muun muassa 17-vuotiaan ihmelapsen, joka soitti pianoa aivan uskomattoman hyvin, Moipei Sistersit, jotka ovat todella kuuluisia Keniassa, seka beat boxausta huilulla.
Illalla menimme tapaamaan suomalaista perhetta, johon Johanna oli jo aikaisemmin pitanyt yhteytta. Paasimme kaymaan Village Marketissa, joka oli aivan mielettoman ihana ostoskeskus. Ystaviemme kotona leijuimme lahes pilvissa, kun paasimme yli kahden viikon jalkeen lampimaan suihkuun ja saimme nauttia heidan vieraanvaraisuudestaan. Menemme tapaamaan heita taas huomenna, ja saan samalla kamerankin takaisin, ja voin alkaa kuvata soittotunteja yliopistolla.

Viikko on mennyt muutenkin mukavasti, jos ei lasketa ikavaa flunssaa. Laulaminen ei juuri nyt onnistu, mutta onneksi kuorossa olen saanut pianistin paikan, joten voin samalla olla hyodyksi soittamalla, kun opettelen stemmoja. Eilen paasimme kaymaan rumpuopettajan kanssa rummuntekijan luona, jonka kanssa suunnittelimme omat djembemme. Saimme valita varin, kaiverrustyylin, kuvat ja koon. Tanaan meilla oli ensimmainen rumputunti, ja en voisi olla enempaa innostuneempi! Ohnagla-rummut ovat kuuden rummun setti, jossa yksi rumpu on niin sanottu 'kick-dum', joka pitaa pulssin, ja viisi muuta on viritetty eri korkeuksille. Kaikki rummut ovat erikokoisia, ja todella kevyita kantaa. Rumpuja soitetaan kumipaisilla kapuloilla, ja soitossa edetaan opettelemalla kokoajan pitenevia ja vaikeutuvia kuvioita, joissa kaytetaan paljon synkopointia ja polyrytmiikkaa.

Huomenna menemme siis Nairobiin, ja sielta otamme matatun Village Markettiin ja ystavaperheemme luo. Lauantaina haluaisimme paasta kaymaan Nakurun kansallispuistossa ja nahda sen iso jarvi ja flamingot.

Kuoromatka Naivashaan!

Tässäpä lisää kuvia!
Kaikki kuvat ovat kuoromatkaltamme, kun esiinnyimme Kenian presidentille Naivashan Rift Valleyssa. Matka sinne kesti noin kaksi ja puoli tuntia ja esitimme presidentille vain yhden kappaleen. Saimme nähdä myös seeproja ja apinoita niiden luonnollisessa elinympäristössä, joka tuntui aivan uskomattomalta! Ensimmäisessä kuvassa on tanssiryhmä Sarakasi, he olivat supertaitava ryhmä ja sellaista afrotanssia en ole koskaan ennen nähnyt! Saimme myos nauttia Masai-heimon poikien esityksesta (joista kuva neljantena). Myös presidentti tuntui olevan haltioissaan kaikista esityksistä :) Ystävämme kuorosta olivat kovia poseeraamaan ja halusivat kokoajan olla valokuvattavana!

Aamulla menimme koululle jo kymmeneksi, silla meille tuli pitamaan workshoppia kaksi kuuluisaa lontoolaista muusikkoa. Toinen oli oopperalaulaja ja toinen London Philharmonic Orchestran kapellimestari (anteeksi, etten muista nimia!) Oli hauskaa seurata, kuinka he opettivat yliopiston kuoron solisteja. Lauantaina paasemme heidan seka Nairobin sinfoniaorkesterin yhteiskonserttiin.
On uskomatonta, miten kuoromme muutamalla sopraanolla on aivan kasittamattoman upea soundi ja aanenmuodostus, vaikka he eivat ole saaneet juuri ollenkaan laulutunteja! He ovat vain kuunnelleet paljon musiikkia, ja opetelleet asioita korvakuulolta.

Tanaan olimme Johannan kanssa superylpeita itsestamme, silla matkustimme matatuilla Kahawaan Ihan Kahdestaan! Kahawa on noin kymmenen minuutin automatkan paassa kampukselta, ja siella on siis lahin supermarketti. Tanaan on viela edessa kuoroharjoitukset seka pyykin pesua. Katsotaan, miten pyykinpesu onnistuu ilman konetta..

Hell's Gate

Taman postauksen otsikko kertoo kahdesta asiasta: eilinen reissumme saasteiseen Nairobiin, seka huomista kuoromatkaamme paikkaan, jonka nimi todella on Hell's Gate.

Eilinen oli hurja paiva, ensinnakin siksi etta se oli pitka ja tapahtumien tayteinen ja toiseksi, Nairobi oli melkoinen shokki. Lahdimme matatuilla kohti Nairobia jo kahdeksan aikaan aamulla ja olimme perilla yhdeksan jalkeen. Menimme ensiksi kirkkoon ystavamme Manenon kanssa, silla han johti siella pienta kirkkokuoroa. Messu oli perhemessu, joten se kestikin yli kolme tuntia ja vasymys meinasi valilla iskea, silla emme olleet syoneet aamulla juuri mitaan. Hauskaa oli, kun katselimme ennen messua toisen kuoron harjoituksia, he pyysivatkin yhtakkia meidat mukaan laulamaan ja niinpa mekin olimme alussa laulamassa alttarilla. Meidat myos esiteltiin koko taydelle kirkkosalille kesken messun, ja monet tulivat jalkeen pain kyselemaan keita me oikein olimme ja miksi olimme paatyneet Keniaan.

Iltapaivalla jatkoimme Nairobin keskustaan, joka oli todellinen shokki. En ole koskaan nahnyt kaupunkia, joka on niin sekasortoinen ja saasteinen. Liikennekulttuuria on vaikeaa edes kuvailla enempaa, silla se on yksinkertaisesti yhta isoa kaaosta. Matatut ajavat kauheaa vauhtia ja eivat todellakaan vaistele jalankulkijoita.

Maneno vei meidat isolle markkina-alueelle, jossa oli myytavana Masai-heimon kasitoita. Ostin sielta aivan ihania korvakoruja, mutta ensin taytyi todella tinkia! Hinnasta piti heti aluksi pudottaa 3/4 pois ja sitten aloittaa neuvottelemaan Oikeasta hinnasta. Markkinat olivat kuitenkin todellinen elamys ja haluammeki sinne viela uudestaan.

Illalla meilla oli yliopiston kuoron ensimmaiset harjoitukset ja hammastyimme miten upea ja hyvasointinen kuoro se oikein on! Meininki oli mahtava ja meilla tulee olemaan haastetta oppia stemmojen lisaksi ulkoa kaikki monet tanssiliikkeet, joita on jokaikisessa kappaleessa paljon! On kunnia paasta laulamaan tassa kovatasoisessa kuorossa, ja huomenna paasemmekin heidan mukanaan kuorokeikalla paikkaan nimelta Hell's Gate. Alue on kuulemma hieno nahtavyys, joten odotamme huomista innolla!

Kaikkea uutta!

Internettiin paasy on ollut taas hiukan vaivalloista, mutta nyt paasimme musiikin laitokselle ja lainaan juuri ystavani Sylvesterin minilapparia.


Tahan mennessa olen ehtiny sairastaa jo mahataudin, joka alkoi keskiviikko-torstai valisena yona. Keskiviikko oli taalla public holiday, tarkemmin sanottuna muslimien paaston loppuminen, jota kaikki kunnioittivat. Kampus oli todella hiljainen ja haahuilimmekin taalla lahinna kaksistaan Johannan kanssa. Olen lukenut taalla ollessa paljon ja alankin olla huolissani pokkareideni riittavyydesta, mutta onneksi supermarketeista saa lisaa, ja paasemme pian myos tutustumaan kirjastoon.

Torstai menikin sairastaessa, mutta Johanna oli ihana ja piti huolta etta muistin juoda kokoajan ja toi mehua student centerista. Onneksi minulla oli mukana antibiootteja, jotka alkoivatkin vaikuttaa heti ja olo koheni paivan mittaan. Illalla ystavamme Moses kutsui meidat luokseen katsomaan tv:ta, ja yllatyin miten pieni hanen kotinsa oli. Sinne mahtui juuri ja juuri yksi sanky seka pieni tv, ja siella han oli nyt asunut kaksi vuotta ja valmisti siella ruokansa, harjoitteli saksofonin soittoa ja teki kaikki kouluhommansa.

Eilinen oli uskomaton paiva. Aamulla kavimme hakemassa aamupalaa student centerista, jonka jalkeen paasin skypettamaan Johannan koneella Laurin seka vanhempieni kanssa. Johanna lueskeli samaan aikaan kirjaa ulkona ja hanelle tuli juttelemaan yksi taman laitoksen opiskelijoista. Kuultuaan, etta opiskelemme musiikkia, han innostui suunnattomasti ja kutsui meidat esiintymaan illalla jarjestettavaan matineaan. Olimme aivan innoissamme ja harjoittelimme sinne a cappellana kaksi suomalaista kansanlaulua kaksiaanisesti. Lauloimme myos eraan gospel-kappaleen pianon saestyksella ja esitin myos opettaja Steven kanssa laulu-kitara duona Eva Cassidyn sovituksen kappaleesta "Fields of Gold". Steve oli aivan uskomaton pianisti ja myos hyva kitaristi, oli siis aivan ihanaa esiintya hanen kanssaan. Tunnelma matineassa oli aivan huikea.. En voi sanoin kuvailla sita onnea, mika meilla oli konsertin jalkeen. Ihmiset olivat meidan kappaleistamme aivan haltioissaan, samoin kuin mekin olimme heidan esityksistaan. Ystavamme Sylvesterin laulu oli jotain uskomatonta, enka ole ikina kuullut niin kaunista miesaanta kuin hanella. Olimme Johannan kanssa vahan valia kyyneleet silmissa liikutuksesta.

Tanaan menemme Johannan kanssa uimaan kampuksen altaalle! Olen niin innoissani :) Kavimme eilen tsekkaamassa paikan ja taalla on tanaan todella aurinkoinen ja kuuma paiva, joten uiminen houkuttaa todella paljon. Huomenna paasemme viimeinkin Nairobiin ja opimme kayttamaan matatuja, jotka ovat niin sanottuja minibusseja, ja joille maksetaan tietty summa ja kerrotaan minne ollaan menossa.

Olo taalla on ollut todella ihanaa, ja nyt koti taalla tuntuu todella kodilta. Ihmiset ovat avoimia ja on ihanaa, kuinka meita taalla kohdellaan :)