tiistai 30. elokuuta 2011
Me selvittiin!
Habari!
Tässä blogissa kirjoitan kuulumisiani Kenian auringon alta,
tarkemmin sanottuna Nairobista ja elämästä Kenyatta Universityssa
musiikin laitoksella. Olen kolmannen vuoden musiikkikasvatuksenopiskelija
Jyväskylästä ja tällä hetkellä vaihto-opiskelijana Nairobissa
ystäväni ja luokkakaverini Johannan kanssa.
Saavuimme lauantaina Nairobin lentokentälle noin puoli yhdeksän aikaan aamulla.
Takana oli raskas yölento Helsingistä Lontoon kautta Nairobiin ja nukuttuja tunteja
takana Todella vähän. Jännitimme olisiko meitä joku vastassa ja saisimmeko viisumit
ja matkatavarat ongelmitta, ja yllätyimekin iloisesti kun saimme viisumit ja matkatavarat
alle puolessa tunnissa ja kaksi poikaa yliopistolta oli tullut hakemaan meit' kylttien kanssa,
joissa luki nimemme ”Nojonen S. Heidi, Rantala J. Emilia”.
Matka kentältä yliopistolle kesti noin 40 minuuttia ja tie oli kuoppainen.
Liikenne on vasemmanpuoleista ja meno teillä aika hurjaa. Varoittelut Kenian
liikennekulttuurista eivät siis olleet liioittelua..
Noutajamme Allan ja hänen kaverinsa toivat meidät Kenyatta Universityn
kampukselle, joka on muuten valtava! Jostain syystä meille ei ollutkaan vielä
majoitusta valmiina, joten nukuimme ensimmäiset kaksi yötä hotellissa, joka
täkäläiseen hintatasoon nähden on todella kallis. (Kaksi yötä per henkilöltä maksaa
n. 38 euroa.) Nukuimme ensin kevyet kolmen tunnin päiväunet, jonka jälkeen lähdimme
etsimään ruokaa kampusalueelta. Illalla löysimme myös uskomattoman ihania hedelmiä
läheisen junaradan vieressä olevista kojuista ja sinnittelimme jopa yhdeksään ennen
kuin nukahdimme taas.
sunnuntai 28.8.
09.00
Heräsimme ensimmäiseen aamuumme 12 tunnin
yöunien jälkeen ja lähdimme aamupalalle hotellin
ravintolaan. Aamupalaksi saimme täysjyväpaahtoleipää
ja espanjalaista munakasta. Kuuma
maitokahvi tuoksui ja maistui taivaalliselle!
Ravintolan ihana tarjoilija opetti meille swahilia ja
tässä vähän tänään opittua:
Habari yako = Miten voit?/Miten menee?
Muzuri sana = Oikein hyvin
Karibu = Tervetuloa!
Kwaheri = Hei hei!/Hyvästi!
Asante sana = Kiitos paljon
Lala salama = Hyvää yötä
Habari ya asubuhi = Hyvää huomenta
Pole sana = Anteeksi
13.00 ->
Tutustuessamme kampusalueeseen kuulimme
jostain kauempaa musiikkia ja lähdimme etsimään
sen lähdettä. Päädyimme kirkkoon, jossa oli
menossa nuorten jamit ja myös professorimme,
joka oli etsinyt meitä. Professori Wanjala lähti
esittelemään autolla meille aluetta ja aloimme
vihdoin hahmottaa missä mikin sijaitsee. Lopuksi
Wanjala näytti meille kotinsa ja tarjosi perheensä
kanssa meille ihanan lounaan kenialaiseen tapaan.
Ihmiset täällä ovat olleet superihania ja ystävällisiä!
18.00
Lähdin tutkimaan kampuksen
juoksumahdollisuuksia ja pääsinkin käymään
hikilenkillä vielä ennen pimeän tuloa. Sää on
juoksulle suotuisa, n. 20 astetta ja kosteaa.
(Paikallisten mielestä todella kylmä!) Yöt ovat
viileitä ja nukumme hyttysverkon alla turvassa
kaikenlaisilta höttiäisiltä.
maanantai 29.8.
Tämä päivä on mennyt oikeastaan odotellessa.
Olemme Johannan kanssa todella saaneet oppia, mitä sana ”kärsivällisyys” Afrikassa tarkoittaa.
Kenelläkään ei ole kiire yhtään minnekään, ja asiat tapahtuvat sitten kun tapahtuvat, jos sittenkään.
Asioita täytyy varmistella, kysellä perään ja muistaa aina olla kohtelias.
Aamulla menimme tapaamaan professoriamme musiikin laitokselle.
Sovittu aika oli klo 9.00, mutta Dr. Wanjalan toimistossa sihteeri sanoikin meille vain; ”come back later”. Tapasimme myös ystävämme Allanin, jonka on tarkoitus pitää meistä täällä ainakin jonkinlaista huolta.
Allan lupasi viedä meidät iltapäivällä kaupunkiin, jos auto saadaan hoidettua paikalle.
Hauskinta oli kuitenkin se, kun odottelimme hotellin portailla henkilöä, jonka oli sanottu tulevan hakemaan
meitä uudelle ”asunnolle”. Ketään ei näkynyt, joten hotellin työntekijä soitti Allanille. Puhelu oli melko tiukkasanainen ja rouva, joka meitä auttoi sanoi Allannille muun muassa näin:
”..You have two guests here and they’ve been waiting for you a quite a while now!
These girls don’t understand african time! If you have a pointtment, then you have a pointtment!
I bet that they haven’t even had a lunch, you should go and offer them a lunch now!”
Tämä on ensimmäinen kerta, kun paasimme internettiin ja kirjoitan nyt eraassa musiikin laitoksen luokassa.
Toivonkin että tästä blogin pitämisestä ei tulisi aivan mahdottoman työlästä, ja kirjoittelenkin näitä juttuja valmiiksi koneelle, silla nettiin paaseminen on todella työlästä.
Nyt olemme saaneet uuden ”kotimme”. Voin vain todeta että kaksi edellistä yötä
hotellihuoneessa, jossa meillä oli oma wc ja suihku, oli todellista luksusta.
Itse huone on kyllä jo aika kivan näköinen, laitoimme läheistemme kuvia seinälle ja kaikki tavarat löysivät oman paikkansa.
”Kylpyhuone” onkin sitten asia erikseen.. Suihku näyttää lähinnä satavuotiaalta rautaputkelta ja suihkutila on yksi iso kaakeloitu huone ilman minkäänlaisia yksityisiä koppeja.
Lämmintä vettä EI tule. Siinä oli kenialaisilla kylpynaapureillamme ihmettelemistä kun suomalaiset tytöt kiljahtelivat suihkuverhojen takana. Paikalliset naiset kuljettivat oman kuuman vetensä isoissa ämpäreissä suihkuun ja meille on edelleen hämärän peitossa, kuinka he sen veden oikein lämmittävät. Vessasta mainittakoon kaksi sanaa: reikä lattiassa.
Pääsimme myos ensimmäistä kertaa supermarkettiin.
Saimme ostettua moskiittoverkot, siivousvälineitä, pyyhkeitä, isoja vesipulloja ja mikä tärkeintä;
kenialaiset pre paid -liittymät! Hauskaa oli myös kuulla ensimmäistä kertaa kutsuttavan meitä
nimellä ”mzungu” =valkoihoinen. Poikaporukka käveli meitä vastaan ja huusi iloisesti:
”Mzungu! Hello! How ar you?”.
Tässä blogissa kirjoitan kuulumisiani Kenian auringon alta,
tarkemmin sanottuna Nairobista ja elämästä Kenyatta Universityssa
musiikin laitoksella. Olen kolmannen vuoden musiikkikasvatuksenopiskelija
Jyväskylästä ja tällä hetkellä vaihto-opiskelijana Nairobissa
ystäväni ja luokkakaverini Johannan kanssa.
Saavuimme lauantaina Nairobin lentokentälle noin puoli yhdeksän aikaan aamulla.
Takana oli raskas yölento Helsingistä Lontoon kautta Nairobiin ja nukuttuja tunteja
takana Todella vähän. Jännitimme olisiko meitä joku vastassa ja saisimmeko viisumit
ja matkatavarat ongelmitta, ja yllätyimekin iloisesti kun saimme viisumit ja matkatavarat
alle puolessa tunnissa ja kaksi poikaa yliopistolta oli tullut hakemaan meit' kylttien kanssa,
joissa luki nimemme ”Nojonen S. Heidi, Rantala J. Emilia”.
Matka kentältä yliopistolle kesti noin 40 minuuttia ja tie oli kuoppainen.
Liikenne on vasemmanpuoleista ja meno teillä aika hurjaa. Varoittelut Kenian
liikennekulttuurista eivät siis olleet liioittelua..
Noutajamme Allan ja hänen kaverinsa toivat meidät Kenyatta Universityn
kampukselle, joka on muuten valtava! Jostain syystä meille ei ollutkaan vielä
majoitusta valmiina, joten nukuimme ensimmäiset kaksi yötä hotellissa, joka
täkäläiseen hintatasoon nähden on todella kallis. (Kaksi yötä per henkilöltä maksaa
n. 38 euroa.) Nukuimme ensin kevyet kolmen tunnin päiväunet, jonka jälkeen lähdimme
etsimään ruokaa kampusalueelta. Illalla löysimme myös uskomattoman ihania hedelmiä
läheisen junaradan vieressä olevista kojuista ja sinnittelimme jopa yhdeksään ennen
kuin nukahdimme taas.
sunnuntai 28.8.
09.00
Heräsimme ensimmäiseen aamuumme 12 tunnin
yöunien jälkeen ja lähdimme aamupalalle hotellin
ravintolaan. Aamupalaksi saimme täysjyväpaahtoleipää
ja espanjalaista munakasta. Kuuma
maitokahvi tuoksui ja maistui taivaalliselle!
Ravintolan ihana tarjoilija opetti meille swahilia ja
tässä vähän tänään opittua:
Habari yako = Miten voit?/Miten menee?
Muzuri sana = Oikein hyvin
Karibu = Tervetuloa!
Kwaheri = Hei hei!/Hyvästi!
Asante sana = Kiitos paljon
Lala salama = Hyvää yötä
Habari ya asubuhi = Hyvää huomenta
Pole sana = Anteeksi
13.00 ->
Tutustuessamme kampusalueeseen kuulimme
jostain kauempaa musiikkia ja lähdimme etsimään
sen lähdettä. Päädyimme kirkkoon, jossa oli
menossa nuorten jamit ja myös professorimme,
joka oli etsinyt meitä. Professori Wanjala lähti
esittelemään autolla meille aluetta ja aloimme
vihdoin hahmottaa missä mikin sijaitsee. Lopuksi
Wanjala näytti meille kotinsa ja tarjosi perheensä
kanssa meille ihanan lounaan kenialaiseen tapaan.
Ihmiset täällä ovat olleet superihania ja ystävällisiä!
18.00
Lähdin tutkimaan kampuksen
juoksumahdollisuuksia ja pääsinkin käymään
hikilenkillä vielä ennen pimeän tuloa. Sää on
juoksulle suotuisa, n. 20 astetta ja kosteaa.
(Paikallisten mielestä todella kylmä!) Yöt ovat
viileitä ja nukumme hyttysverkon alla turvassa
kaikenlaisilta höttiäisiltä.
maanantai 29.8.
Tämä päivä on mennyt oikeastaan odotellessa.
Olemme Johannan kanssa todella saaneet oppia, mitä sana ”kärsivällisyys” Afrikassa tarkoittaa.
Kenelläkään ei ole kiire yhtään minnekään, ja asiat tapahtuvat sitten kun tapahtuvat, jos sittenkään.
Asioita täytyy varmistella, kysellä perään ja muistaa aina olla kohtelias.
Aamulla menimme tapaamaan professoriamme musiikin laitokselle.
Sovittu aika oli klo 9.00, mutta Dr. Wanjalan toimistossa sihteeri sanoikin meille vain; ”come back later”. Tapasimme myös ystävämme Allanin, jonka on tarkoitus pitää meistä täällä ainakin jonkinlaista huolta.
Allan lupasi viedä meidät iltapäivällä kaupunkiin, jos auto saadaan hoidettua paikalle.
Hauskinta oli kuitenkin se, kun odottelimme hotellin portailla henkilöä, jonka oli sanottu tulevan hakemaan
meitä uudelle ”asunnolle”. Ketään ei näkynyt, joten hotellin työntekijä soitti Allanille. Puhelu oli melko tiukkasanainen ja rouva, joka meitä auttoi sanoi Allannille muun muassa näin:
”..You have two guests here and they’ve been waiting for you a quite a while now!
These girls don’t understand african time! If you have a pointtment, then you have a pointtment!
I bet that they haven’t even had a lunch, you should go and offer them a lunch now!”
Tämä on ensimmäinen kerta, kun paasimme internettiin ja kirjoitan nyt eraassa musiikin laitoksen luokassa.
Toivonkin että tästä blogin pitämisestä ei tulisi aivan mahdottoman työlästä, ja kirjoittelenkin näitä juttuja valmiiksi koneelle, silla nettiin paaseminen on todella työlästä.
Nyt olemme saaneet uuden ”kotimme”. Voin vain todeta että kaksi edellistä yötä
hotellihuoneessa, jossa meillä oli oma wc ja suihku, oli todellista luksusta.
Itse huone on kyllä jo aika kivan näköinen, laitoimme läheistemme kuvia seinälle ja kaikki tavarat löysivät oman paikkansa.
”Kylpyhuone” onkin sitten asia erikseen.. Suihku näyttää lähinnä satavuotiaalta rautaputkelta ja suihkutila on yksi iso kaakeloitu huone ilman minkäänlaisia yksityisiä koppeja.
Lämmintä vettä EI tule. Siinä oli kenialaisilla kylpynaapureillamme ihmettelemistä kun suomalaiset tytöt kiljahtelivat suihkuverhojen takana. Paikalliset naiset kuljettivat oman kuuman vetensä isoissa ämpäreissä suihkuun ja meille on edelleen hämärän peitossa, kuinka he sen veden oikein lämmittävät. Vessasta mainittakoon kaksi sanaa: reikä lattiassa.
Pääsimme myos ensimmäistä kertaa supermarkettiin.
Saimme ostettua moskiittoverkot, siivousvälineitä, pyyhkeitä, isoja vesipulloja ja mikä tärkeintä;
kenialaiset pre paid -liittymät! Hauskaa oli myös kuulla ensimmäistä kertaa kutsuttavan meitä
nimellä ”mzungu” =valkoihoinen. Poikaporukka käveli meitä vastaan ja huusi iloisesti:
”Mzungu! Hello! How ar you?”.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)